Tämä postaus nyt ei sisällä kovin paljoa juttua kestovaipoista paitsi loppu puolella.Keskittyy aikalailla pohdintoihin lapsuuteeni ja muistoihini isästä.
Keskustelin eilen illalla Ollin kanssa ennen nukkumaan menoa siitä koska veljeni tytär tulisi meille kylään ennen meidän muuttoa johon ei kuitenkaan ole paljoa aikaa.Tuli siinä sitten mieleen että se voisi tulla perjantaina kun vanhempani tulevat tänne päin ja he sitten veisivät hänet kotiin ja yllättäisivät heidät kun veljen perheellä ei ole mitään tietoa koska he on tulossa.Saman tien tuli mieleeni se että tuo vaarin&mummin tulo ylläri pitäisi tehdän veljen pojalle kun isä on hänelle niin hirmu tärkeä ja on vanhempieni lehmille hirmu katkera kun he eivät voi lomailla pitkiä aikoja Turussa.Samalla itselleni muistui mieleen oma lapsuuteni ja se kuinka paljon olinkaan ilman isän läsnä oloa ja kuinka vähän mulla on muistoja isän kanssa olosta.
Asian miettiminen sai minut itkemään kun tajusin kuinka paljon isän poissa olo onkaan vaikuttanut elämääni.
Olen nuorin neljästä sisaruksesta ja ainoa tyttö.Mikä on osakseen vaikuttanut varmasti siihen että en ole saanut huomiota isältä samalla tavalla kuin veljeni ja osaksi varmasti myös se että nuorimpaan isoveljeeni minulla on ikä eroa 10 vuotta.Halusin välttämättä oppia ajamaan traktoria että voisin viettää isän kanssa aikaa.Traktorilla ajo loppui siihen kun onnistuin ajamaan traktorilla metalli ovea päin kun yritin pakittaa.Halusin mopon jotta olisi yhteistä keskusteltavaa.Lopulta kyllästyin mopoon ja sain skootterin.Siitä tuli välillä juteltua ja yleensä silloin kun sitä piti viedä huoltoon taikka kotona laittaa tankkiin bensaa kun en itse tiennyt missä oikea kanisteri oli.Isäni myös katsasti autoni ja maksoi sen veljelleni jolta sen hankin.Vanhempani myös maksoi kahdesta ensimmäisestä asunnostani vuokrat ja muut kulut joten sinänsä olen ollut onnekas vanhempieni suhteen.
Suurin osa muistoistani liittyvät siihen kun pienenä olen ollut traktorin lavan kyydissä kun muut on heitelleet neliö heinäpaaleja lavalle taikka keräilleet perunoita ja lastanneet laatikoita kyytiin.Pellolla aitojen kiertelyyn ja siihen että on varmistettu kaiken olevan kunnossa.Muistan myös kuinka joskus pienenä ollessani isä muistikuvieni mukaan oli vuorokauden pois kotoa ja kotiin saapuessaan oli humalassa ja sai normaalia kovemmalla äänellä ollessaan minut säikähtämään.Muistan myös kuinka joskus eskarilaisena isän aikoessa istuutua tuolille vedin sen alta kun en ollut huomannut sitä.Muistan asiasta tulleen kiukun puuskan.Muistan kuinka joskus kun oltiin pelattu Musta Pekkaa ja isä oli hävinnyt sen valvoin koko yön peläten että se muuttuu oikeasti Mustaksi Pekaksi ja ryövää koko talon. Ala-asteella 1-2 luokalla piti täyttää jonkin sortin paperi vanhempien kanssa ja muistan kuinka isä kirjoitti yhteen kohtaan että, "autan Tanjaa mahdollisuuksien mukaan koulutehtävissä miten osaan ja olen paikalla" se ei sillon tuntunut miltään kun toinen vanhempi ei ollut läsnä vaikka se kotona piha piirissä olikin.
Tajusin yöllä myös sen kuinka paljon yritin omalla pukeutumisellani vaikuttaa siihen että olisin saanut isältäni huomiota.Ja ei, en tarkoita sitä että olisin pukeutunut mahdollisimman vähiin vaatteisiin jotta olisin saanut käskyjä pukeutua paremmin.Vaan sitä että pukeuduin mahdollisimman paljon poikamaisesti että saisin huomiota koska vaikuttaisin enemmän pojalle enkä tytölle.Huomasin myös kuinka paljon mua loppujen lopuksi sattuukaan veljen tyttöni lauseet 3-4 vuotiaana (on nyt 7 vuotias) kun äiti oli häntä ja sisaruksiaan hoitamassa minun ollessa ylä asteella ja isäni ollessa kalalla.
Heidän keskustelu oli mennyt näin :
T:Missä tanja on?
Ä:Koulussa.
T:Ja vaari kalalla.
Tuolloin tuo keskustelu nauratti kuulla, mutta nyt keskellä yötä kun vähäiset muistot isästä mieleen jonkun hölmön keskustelun myötä.Vaikka tiedänkin että isä ei ole tahallaan ollut poissa elämästäni niin paljon pois.Vaikka olenkin nähnyt sen kotona joka päivä aamuisin ja iltaisin mutta se ei ole ollut paikalla silloin kun olen sitä kaivannut.On ollut ihana huomata(tai ainakin omassa mielessä kuvitella asian olevan niin) kun isä korjaa poissa oloaan nyt olemalla Cristianin kanssa silloin kun nähdään.Isä on jopa vaihtanut hänelle vaippoja jopa tainnut parit kestotkin vaihtaa,mitä en ole muistaakseni nähnyt tapahtuneen muiden lastenlasten kanssa joita on meidän pojan lisäksi yhdeksän.
Ymmärsin myös yöllä kuinka onnekas olenkaan kun Olli sanoi ennen yhteishakua että jos haluan niin voin hakea opiskelemaan että hän jää vuodeksi kotiin.Ja siitä että Olli on ollut odotus ajan kotona työttömänä ja tehnyt kotitöitä.Opetellut vaihtamaan kestovaippoja vaikkei olekaan aina kestoilusta samaa mieltä kanssani.Olli ei aio edes palata pitämäänsä työhön kun tietää että olisi paljon poissa/nukkuisi päivisin jolloinka ei voisi viettää aikaa Cristianin kanssa ja häneltä jäisi kokematta kaikki Cristianin oppimat asiat.
Sateisesta ja itkuisesta yöstä huolimatta olen tänään ollut huikean positiivinen ja onnellinen kun mulla on maailman ihanin mies ja iloinen terve lapsi.Ja maailman parhain isä vaikkei se ole ollut mun elämässä mukana niin paljoa kuin olisin välillä toivonut.
Laitetaan tähän loppuun vielä Ollin kommenttia kun tuli puheeksi tänään Aio ja tsi-vaipat.
"Aio:sta en tiiä mikä se on mutta TSi on tottakai VAGn tuotesarjan ihanuus.On pakokaasu- ja mekaaninen ahdin lykätty samaan syssyyn joten yhtiö on kivasti taloudellinen mutta ei sillä jää jalkoihinkaan.Ahtimet kun lähtee peliin täysillä ni siitä se ilo irtoaa"
- Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti